Sinulle ystäväni

ensimmäistä kertaa
yksin – vaikka yritin sanoa ei
äänet ympäriltä vaipuu
tämä niin eloisa katu, hiljaisuutta täynnä

maailma on hetken pieni, niin kovin pieni
kun laukkuni pakkasin ja toivoa sinne viikkasin
oli huominen väriä täynnä
nyt yö katsoo synkillä silmillään
huominen täynnä kysymyksiä

tilaa ajatuksille, aikaa tunteille
mietteille sinusta
ystäväni
miten arvokas sinä olet, muistinko sanoa
kun laukkuni pakkasin

annan sille vallan, ikävälle voiman
tuhansia kilometreja, valtameriä
niin paljon meitä erottaa
silti koskaan et lähempänä
ole seilannut

tuttu on tuo olkapää
johon ennenkin olen saanut nojata
sama tarkka korva
huolteni tulkkina
sama silmät yhteisten ilojemme
peilinä – hymyilen

sinä ystäväni, sinä olet aina tässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.